Siirry sisältöön

Väliväylän melontareitti

Insertissä näkyvä video Väliväylältä on Niko ja Kari Rintalahden käsialaa.

Väliväylä on vuosien saatossa opittu tuntemaan Saimaan ja Kymijoen vesistöt yhdistävänä uittoreittinä, jossa kapeat järvet ja joet seuraavat sujuvana jonona toisiaan. Se on varsinaisen Järvi-Suomen eteläisin vesireitti, jonka tarinaa värittävät tukkilaisromantiikka ja Suomen teollistumisen historia. Samalla se on myös luontoelämyksineen rikas kappale kauneinta Suomea; eräs Etelä-Suomen puhtaimmista vesireiteistä. Reitin varrella on tasaisin välimatkoin melontaretkeilyyn kunnostettuja taukopaikkoja ja matkailupalveluja, jotka tekevät Väliväylästä sopivan retkikohteen vaikka koko perheelle.

ALOITUS

Lappeenrannan päässä reitin aloituspiste on Myllysaari. Jos haluat ohittaa Saimaan osuuden, sopiva aloituspiste on Kärenlaavu Jängynjärvellä. Kannuskoskella hyvä aloituspiste on Väliväylän ylityskohdassa (Väliväyläntie 851) sijaitseva P-paikka, josta on opastus melontalaiturille.

HELPPO-KESKIVAATIVA

Reitin alkuosa Kannuskoskelle on pääosin järvimelontaa, johon sisältyy kaksi lyhyttä, kanto-osuutta. Kannuskoskelta Kuusaanlammelle reitti koostuu vuorottelevista joki- ja järviosuuksista. Kannuskosken ja Kuusaanlammen välillä on useita helppoja koskiosuuksia sekä neljä lyhyttä kanto-osuutta. Koskiosuudet ovat melko kivisiä ja niiden melominen vähällä vedellä edellyttää kestävää kalustoa.

155 KM

Reitin kokonaispituus on 155 km, josta pääosa on järvimelontaa kapeilla järvillä. Laskua koko matkan aikana kertyy 19m, matkantekoa reitin varrella vauhdittavat useat koskiosuudet. Kannuskoskelta Kuusaanlammelle matkaa kertyy 56 km.

4–8 PÄIVÄÄ

Kokenut meloja kulkee reitin helposti 4–5 päivässä. Jos aiot nautiskella joki- ja järviluonnosta, melonnasta ja kauniista maisemista hitaammin, varaa aikaa koko reitin kulkemiseen vähintään viikko. Reitin varrella on erinomainen tauko- ja majoituspaikkojen verkosto, jonka ansiosta yöpyminen reitin varrella onnistuu vaivattomasti. Jos haluat lyhentää retkeä, reitin alku- ja loppupäässä on useita vaihtoehtoisia rantautumispaikkoja, joiden avulla saat räätälöityä reitistä juuri sinulle sopivan kokonaisuuden. 

LUONTOELÄMYKSIÄ JA HISTORIAN HAVINAA

Matkailullisesti reitin kiinnostavuutta lisää luontoelämysten lisäksi sen historia. Reitin alkuosuudella Saimaan Naurissaaressa ja Lemin Vuossaaressa voit tutkia vanhoja Salpalinjan rakenteita. Kannuskoken Tolpankankaalla kannattaa harkita rantautumista hetkeksi kiertämään jääkauden vaiheista kertova luontopolku. Kannuskoskella ja Tirvassa metsäteollisuuden ”kulta-aika” on vielä selvästi aistittavissa vanhoista puurakennuksista. Hieman taustoja tunteva meloja voi siellä tuntea siirtyvänsä ajalle, jolloin nykyisen hyvinvoinnin perusta luotiin. Kannuskoskella on edelleen suoraan vesivoimalla toimiva museaalinen saha ja höylä aivan melontareitin vieressä, vanhoja uiton rakenteita on nähtävissä reitin varrella pitkin matkaa. Uiton aikakausi Väliväylällä kesti n. 80 vuotta, päättyen vuoteen 1963. Parhaina kesinä Saimaalta uitettiin Kymijokeen Väliväylän kautta jopa miljoona tukkia. Tämän päivän ihmiselle Väliväylä on sekä itsenäinen vesireittikokonaisuus että osa Järvi-Suomen vesireitistöä. Väliväylä yhdistää vesiretkeilyreitit samaan tapaan kuin uitto aikanaan.

MONIPUOLINEN JA MUUNNELTAVA REITTI

Melojalle reitti on monipuolinen kokemus, jossa järvi- ja jokimelontaosuudet vuorottelevat. Reitin alkuosa Saimaalla on tuulelle altis, ja vallitsevat tuuliolosuhteet kannattaa huomioida reitinvalinnassa. Veden pinnan korkeus saattaa täällä vaihdella useita kymmeniä senttimetrejä ja etenkin matalalla vedellä kivisten rantojen kanssa pitää olla tarkkana. Tuulisissa olosuhteissa tai vähäisellä melontakokemuksella kelillä reitti kannattaakin ehkä aloittaa vasta Saimaan jälkeiseltä reittiosuudelta. Reitin koskiosuus alkaa sen puolivälistä, Kannuskoskelta. Väliväylän koskiin on pyritty muodostamaan laskureitit ns. valtaväylälle, jonka ulkopuoliset rantaosuudet on kivetty ja niitä pitää varoa.

Lähde: Outdoorsfinland.com


Koko reitin matkalle putousta on 19 m ja se on keskittynyt kuuteen patoon tai koskeen.

Väliväylän padot ja kosket, putous:
- Kannuskosken myllypato Lakanvirrassa n. 1,5 m
- Ruokokoski Ruokojärven yläpäässä n. 6,0 m
- Kyykoski Ruokojärven luusuassa n. 2,5 m
- Pajukosken pato Tirvanjärven ja Immasenjärven välissä n. 5,0 m
- Jyräänkosken pato Karhulanjärven luusuassa n. 2,5 m
- Jokelan pohjapato Jokelan virrassa n. 2,0 m
 

Väliväylän jokireitin koskiosuus alkaa Kannuskoskelta

Väliväylän koskien laskureittiohjeita:
Niskakoski:
Melotaan virran keskiviivaa pitkin myötäilemällä päävirtaa.

Kyykoski:
Lasketaan kosken keskiviivan vasenta puolta puolivälin jälkeen näkyvän ison suippopäisen kiven ja sen oikelta puolella olevan laakean kiven välistä (leveys 1,5 m), jonka jälkeen käännytään loivasti vasemmalle päävirran suuntaan.

Sulunkoski:
Lasketaan keskiviivan oikealla puolella näkyvän ison kiven oikealta puolelta ja siitä päävirtaa pitkin suoraan alas.

Myllykoski:
Heti Sulunkosken alapuolella. Lasketaan keskiviivan vasemmalla puolella olevaa suoraa reittiä.

Tirvankoski:
Ylempi reitti (alempi reitti Ruunankoski on kiveämällä suljettu). Melotaan rauhallista virtaa virran yli rakennetun hirsisillan oikeanpuoleisesta aukosta suoraan varoen laakeita kiviä, jotka eivät näy korkean veden aikana. Virta kääntyy n. 200 m:n jälkeen vasemmalle ja voimistuu. Lasketaan oikelta rannalta etuvasemmalle kahden ison kiven välistä suoraan kohti vastarantaa. Jatketaan viistosti etuoikealle varoen laakeita pohjakiviä. Edessä olevan maantiesillan ali mentäessä heti oikealla puolella on rantautumislaituri, johon voi pysähtyä ja käydä vaikka kaupassa tai jatkaa vielä 100 m:n päässä olevaan laituriin. Alapuolella oleva pato ohitetaan kantaen.

Paaskoski:
Lähestyttäessä Paaskoskea näkyy kaksi isoa kiveä keskellä virtaa. Ne kierretään oikelta ja heti kivien jälkeen kaarretaan jyrkästi vasempaan varoen ajatumasta koskenniskalla oleviin kiviin. Laskureitti kulkee keskiviivan kohdalla isojen kivien välissä. Lasku sujuu hitaasti jarruttaen ja kanoottia kulkusuuntaan suorassa ohjaillen. Sillan jälkeen reitti jatkuu uoman oikealla puolella.

Immastenkoski:
Heti Paaskosken alapuolella. Laskureitti noudattelee keskiviivaa isojen kivien välistä.

Jokelankoski:
Koski on "uusittu", pohjapadon keskiviivalla on painauma ja n. 30-50 cm syvä lasku-uoma, jonka alapäässä näkyvän ison kiven vasemmalta puolelta alavirtaan tai rantautuen oikealle ja kantaen kanootti alavirran laiturille.

Koskiin on pyritty muodostamaan laskureitit ns. keskiviivalle, sen ulkopuoliset rantaosuudet on kivetty ja niitä pitää varoa. Etenkin tulva-aikoina kiviä ei näe, kosket on ovat matalia ja aivan veden alla olevina karikkoina vaarallisia, joten koskiin on syytä tutustua etukäteen.

Lähde: melontajasoutuliitto.fi